Report-89 Aukkojen tukkiminen

13th July 2024

Seurue jätti Greneiren ja hänen örkkitaistelijansa Obouldin käsiteltäväksi ja lähti Graywhollowia kohti, jossa he aikoivat selvittää tarkemmin kadonneiden magiankäyttäjien kohtaloita. Siellä he Pienen Lusikan majatalossa kuulivat puhuttavan örkkien seuralaisena matkanneesta miehestä, joka makasi nyt kalmankalpeana paikallisen linnan vieressä olevassa tallissa. Kalpealla miehellä oli mukanaan viesti, joka sinetin Cain mursi. Matkalaisen hallussa oli viesti Saytonilta, Myrkulin ylipapilta. Viestin kohteena oli Vayne, Saytonin tällä hetkellä peitetehtävissaä oleva apuri Fellbarrin linnakkeessa. Viesti kuului "Nyt on paras mahdollisuus etsiä artifaktia. Aloitamme rituaalin piakkoin joka tapauksessa, ehkä vain yksikin osa riittää. Aikaa ei ole enää kauan. Olkaa varovaisia, vihollinen on lähellä". Kalpean matkalaisen oli tarkoitus suunnata Aidania tapaamaan, saadakseen avaimen Vaynen piilopaikkaan, joka oli magialla suojattu, myös viestimisen osalta. Piilopaikka oli seurueelle jo aikaisemmin tutuksi tullut luotaantyöntävine ominaisuuksineen. Lyhyen keskustelun jälkeen Cain ja Myrbec kuummottivat toipilasta. Myrbec toteuttu kirurgisen tarkan operaatio ja polttomerkitsi miehen loppuiäkseen. Hänelle suositeltiin myös ammatinvaihtoa.

Vaynen huvilalle saavuttuaan seurue löysi mainitun piilopaikan maanalaisen järven luota sekä "avaimen" vesikaivon muurista, eli pyramidilla ja pääkallolla koristellun kivenkappaleen. Matka jatkui kohti järvellä olevaa saarta kohti, jossa seurue oli jo tehnyt aikaisemmin urotekoja pelastaessan Ringin laajalle levittäytyneen salaseuran jäseniä. Ringin jäsenent puolestaan olivat tuolloin pelastamassa osaa kadonneista magiankäyttäjistä. Muistoksi seurueelle tästä jäi Ringin antama sormus myöhemmin hyödynnettäväksi.

Nyt jalkauduttuaan saarelle seurue löysi pienin lyhdyin valaistun suuaukon luolaan, jonka salat he aikovat selvittää saamiensa uusien tietojen pohjalta.

22nd February 2025

Luolassa hetken edettyään seurue kohtasi sen haarautuvassa osassa joukon piikkinuijin varustautuneita olentoja. Lyhyen ja sekavan välienselvittelyn jälkeen selvisi, että heitä johti harjapäinen, nelikätinen ja älykkään oloinen ja voimakasrakenteinen olento. Tällä oli riesanaan tuo taistelussa kohdattu sokeasti uskollinen seuraajajoukko. Olennolla oli kuitenkin isompiakin huolia. Tämä kertoi olevansa alisteisessa asemassa johtajansa kanssa - ja tahtoi vapaaksi tämän ikeestä.

Myrbec ehdotti otukselle, että seurue voisi tässä pyrkimyksessä ehkä hieman auttaa - vastineeksi tiedoista luolaston tärkeimmistä asukkaista. Seurue sai selville, että luolastossa vaikuttaa kokonainen retkikunta, johon kuuluu kuusi jäsentä: pimeähaltia Vornira, alkuperäisestä yhteisöstään karkoitettu; duragar-rodun ahneenpuoleinen kääpiö Hekvar, ; Xarvuloth, Mind Flayer -rodun edustaja ja; Merrick, nekromantikko tiiviisti yhteistyössä Vaynen kanssa; Griktis, pieni punahattuinen salaisuuksien ystävä sekä Shalresh, Yuan-Ti rodun soturi. Hyvistä tiedoista ja orastavasta luottamuksesta johtuen Myrbec paransi karvapäisen otuksen taistelussa saamat vammat.

Seurueen kohtaama olio oli sitä mieltä, että retkikunnan jäsenet olivat kerta kaikkiaan Vaynen mahdollistamien lupausten tai ainakin omien suuruudenkuvitelmiensa lumoissa. Seuruetta kiinnosti erityisesti tieto, että retkikunta oli yleensä hajaantuneena Vaynen tukikohdassa tai luolastossa ja kenties näin helpommin kukistettavissa.

Olio kertoi seurueelle reitin järven alitse ja antoi avaimen suurien pariovien aukaisemiseksi holvimaisessa luolan osassa. Luolastossa oli lukuisia käytäviä. Osassa seinistä löytyi naarmuja, osa käytävistä johti lämpötilaltaan tukalampiin paikkoihin. Seurue päätti kääntyä kannoillaan sellaisen kohdatessaan. Kun he saapuivat ison holvimaisen alueen tietämille loihti Rudi väliaikaisen suojapaikan Myrbecin tiedustellessa liskomuodossa aluetta tarkemmin.

Kaukaisemmasta oviaukoista ilmestyikin kaksi hahmoa, joista tuntomerkkien perusteella Myrbec tunnisti heidät Vorniraksi sekä Shareshiksi. He valittivat pitkiä tuntejaan ja sitä, että heidät pidettiin pimennossa suurempien ja tärkeimpien Vaynen suunnitelmien osalta. Luolassa oli muitakin: näitä kahta väijyi samaan aikaan suuri hämähäkki kattoon kiinnittyneenä. Seurasi lyhyt mittelö, jossa Myrbec piilopaikastaan pylvään takaa loihti rottalauman heikentääkseen tämän osaretkikunnan jäseniä. Erityisen mieltyneitä rotat olivat Vorniran nilkkoihin. Vornira ja Shalresh käyttivät jousiaseita hämähäkkiin ja sitten perääntyivät maagisen pimeyden turvin oviaukolta takaisin kutsuen samalla tovereitaan apuun. Hämähäkki taas eteni katossa keskemmälle isoa holvimaista luolaa.

Tällä välin Lambert oli tarkkaillut näitä tapahtumia käytävän suulta ja tiivisti tapahtumat Rudille sekä nelikätiselle oliolle. Lambert ja Rudi lopettivat nopeasti hämähäkin matkanteon tämän saavuttua seurueen tarkkailupisteen tietämille. Seurue jäi pohtimaan, kannattaisiko edetä ryhmänä ja iskeä haavoittuneen retkikunnan kimppuun. Kukin jäsen tunsi kuitenkin jonkin voiman pyrkivän vaikuttamaan heidän mieleensä ja he päättivät ottaa etäisyyttä tapahtumiin, kun myös alkuperäinen idea yllätyksellisestä hyökkäyksestä oli viime hetken tapahtumien myötä kuivunut kasaan.

Pitkän lepotuokion jälkeen seurue palasi ison luolan tuntumaan. Rudi loihti itselleen peilikuvia suojakseen taisteluun valmistautuessaan. Erinäisistä taktiikoista keskusteltuaan hyökkäyssuunnitelmana päädyttiin ajatukseen, että voimakasrakenteinen olio toisi "partiomatkaltaan" tietoa retkikunnan jäsenille. Rudin näkymättömäksi muuttama Lambert astelisi varovasti nyt saadun liittolaisen jalanjäljissä, käyttäisi loitsimaansa pimeyttä suojanaan ja iskisi sen turvin vaaralliseksi arvioidun mind flayerin vaarattomaksi. Viestinviejää ohjeistettiin hyökkäämään kääpiön kimppuun.

Lambert onnistui tepastelemaan ison olion perässä ja hyökkäsi suunnitellusti mind flayerin kimppuun. Myrbec loitsi fey-olennon taistelukentälle ja haavoitti liekkisuihkulla mind flayeriä. Rudi sai kääpiön pökerryksiin ja mind flayerin pelokkaaksi. Lambert iski kääpiötä sekä mind flayeriä, kunnes tämä levitoi itsensä 10 metrin korkeuteen. Tähän siirtoon Lambert vastasi teleporttaamalla itsensä samaan korkeuteen ja tarttumalla olentoa jaloista kiinni.

31st March 2025

Taistelu jatkui. Rudi osoitti pulskistunutta kääpiötä ja ajoi savigoolemit kippurassa lattialla hekottamaan. Myrbecin lisäsi loukkauksen loukkaantumiseen kun hänen loihtimansa fey-henki suolasi kääpiötä entisestään psyykkisillä vaurioilla.

Lambertin otteessa ollut Mind flayer päätti tehdä reiän todellisuuteen ja teleporttasi itsensä keskeltä Lambertin luomaa maagista pimeyttä. Lambert laskeutui takaisin maan kamaralle.

Rudi ja Myrbec kypsyttelivät savimiehiä alimman tason loitsuilla, kun draeglothin raapaisut eivät niihin tehonneet, kuten eivät myöskään muut, psyykkisperäiset vahinkoyritykset.

Lopuksi Lambert viimeisteli pimeytensä turvin savimiehet, jotka eivät aistineet mistä suunnasta hyökkäykset kulloinkin tulivat.

Taistelun kuluessa kääpiö ehti siirtyä ajasta ikuisuuteen, ja jouduttiin loihtimaan takaisin henkiin Myrbecin toimesta. Kääpiö kertoi nähneensä muinaisia kuolleita sukulaisiaan, mutta piti kokemusta kaikkinensa sen verran ahdistavana, että oli tyytyväinen palattuaan elävien kirjoihin. Parannettuaan kääpiön saamia vaurioita Rudi piti uhkaavansävyisen puheen tälle ja tähdensi, että tämä olisi jatkossa koeajalla ja voittaneen joukkueen tarkkailevien silmien alla. Yhteinen sävel alkoi löytyä, kun kääpiö näki mahdollisuuden edistää omia tavoitteitaan uusien tuttavuuksiensa kanssa - joistakin inhoista sukulaisistaan hän kyllä mielellään hankkiutuisi eroon, pysyvästi.

Kääpiö kertoi Vaynen ja muun retkikunnan tilanteesta. Vaynen tarkoituksena oli löytää lähihuoneista Kivisydän -niminen esine, joka auttaisi viimeisen kruununpalasen löytämisessä.

Kääpiön opastuksella Vayne löytyikin, kuuden hauta-arkun luota keskittyneessä mielentilassa. Hänellä oli taisteluvarusteinaan musta nahkapanssari ja isokokoinen miekka.

Seurue antoi kääpiön esitellä heidät. Ennalta oli mietitty - ei todellisuudesta ja menneistä tapahtumista kovin poikkeava versio - tarinasta, että he olivat Samuelin lähettämiä asiamiehiä, joiden tehtävänä oli varmistaa kruununpalasen päätyminen oikeille omistajille. Örkkien "tapaus" oli tosin viivästyttänyt tätä muuten kiireellistä asioiden hoitamista.

Rudi ja Lambert tutkivat karttaa. Siihen oli kirjattu kuusiosainen rituaali, ja lisäksi pitkän ajan kuluessa useita muistiinpanoja rituaalin yksityiskohtia selventämään. Rituaali sisälsi seuraavat vaiheet: Sytytä tuntemattomien soturien muistoliekki / Tee soturin tarjous / Anna valasinetin veriuhri. Muistiinpanoihin oli kirjattu seuraavat kuusi huomiota:
"verivero ei yksinään riitä" "vapaasti annettu sielu rikkoo kahleet" "menetetty kunnia päätyy kiveen" "kuolleiden lupaus on elävien ulottumattomissa" "vain kuolemattomat voivat antaa lahjan" "vain ne, joita Myrkul ei ole koskettanut, voivat avata oven".

Rudi ja Lambert selvittivät, että muistiinpanot olivat yhden ja saman henkilön kirjaamia. Vayne oli saanut haltuun kartan kuolleelta Myrkulin papilta saaren raunioituneesta temppelistä. Rudi kertoi, että hänellä oli taito keskustella kuolleiden henkien kanssa, joten läsnäolijat päättivät lähteä selvittämään muistiinpanojen merkityksiä.

Kuolleen papin henki vastasi, keiden (kolmen) arkuissa olevien soturien muistoliekki tulisi sytyttää, että soturin tarjous (ase) tulisi olla vapaaehtoinen lahja ja että lopuksi lupaus annettaisiin valanpitäjä Varzithille. Onnistuakseen rituaali vaatisi nämä kaikki toimet henkilöiltä, jotka eivät kuuluneet Myrkulin palvojien joukkoon. Rituaalin tuloksena pyydettäisiin maksu, joka kenties päätyisi osaksi Kivisydäntä.

Seurue valmistautui suorittamaan rituaalin. Tilanne oli jossain määrin jännitteinen. Lambert oli havaitsevinaan luottamuspulaa Vaynen suunnalta ja lisäksi tämän määrältään ylivoimaiset liittolaiset olivat vielä kohtaamatta yhtenäisenä rintamana kaikessa voimassaan.

14th June 2025

Ennen rituaalin suorittamista seurue päätti levätä; Vaynen ohjeistuksesta myös hänen retkikuntansa teki samoin. Kaikki osapuolet vetäytyivät kukin omiin tiloihinsa.

Lambert aloitti rituaalin viiltämällä miekalla kämmenselkäänsä ja vuodattamalla vertaan alttarille; tämän kaiken hän kertoi tekevänsä vapaaehtoisesti. Lopuksi hän asetti miekan alustalle seinän viereen. Tämän seurauksena huoneen valaistus muuttui ja arkut järjestäytyivät itsestään ympyrän muotoon. Keskeltä arkkuja nousi esiin sarvipäinen olento, joka kertoi kaiken olevan valmista viimeistä, ratkaisevaa uhrausta lukuunottamatta. Hänet oli aikoinaan vastuutettu valvomaan pääsyä kivisydämen luokse.

Olento kertoi ikuisesta kamppailusta toisessa maailmassa, johon Myrkulin aikaisempi tappio oli jättänyt tyhjiön. Hän oli itsekin taistellut Myrkulia vastaan. Myrkulin kannattajilta tuli evätä pääsy osallistua uudelleen tuohon valtataisteluun.

Seurueella oli vaihtoehtoja uhrauksen antamiseksi. Joku heistä voisi antaa osan sielustaan maksuksi tai luovuttamalla pysyvästi jonkin hänelle rakkaan olennon muiston. Uhrauksen antaja voisi antaa myös lupauksen, joka lunastettaisiin myöhemmin. Tai välittömämmin, luopua jostain ruumiinosastaan.

Myrbec tarjoutui luopumaan oppi-isänsä Gillesin muistosta. Hän vahvisti tämän olennon tarjoamaan asiakääröön omalla allekirjoituksellaan.

Huoneen keskelle ilmestyivät portaat, jotka johtivat alas. Seurue astui portaat alas, jonka jälkeen katto sulkeutui ja portaat katosivat Vaynen jäädessä ylempään tilaan.

Alhaalla, uudessa huoneessa tilaa hallitsee kivipäällysteinen hauta-arkku. Arkun ympärillä on neljä alustaa, joiden päältä löytyy vesikannu, lautanen, laatikko sekä kivipallo. Yhden seinän vierellä on kasa hopeakolikkoja, mutta seurueen huomion vie toisella seinällä oleva metallinen, pyöreä kohokuva. Kuva esittää hahmoa taistelemassa jättimäistä luurankoa vastaan. Taustajoukoista voi erottaa myös Cyranin hahmon. Kohokuvan yhteydessä on teksti: "Kun kuoleman palvelijat rynnistivät viattomien kimppuun Ruususoturit seisoivat yksinään tuhansia varjoja vastaan. Soturi vapautti heitä, jotka olivat ikuisesti sidottuna Myrkulin palvelukseen Felbarrin porteilla. Petettynä, mutta lannistumattomana, soturi kohtasi Luiden Ruhtinaan. Vaikka liha oli heikko, sielu jäi ehjäksi".

Myrbec tutkii esineistöä. Laatikosta paljastuu erinäisiä dokumentteja, syntymätodistuksia ja kirja Cornelius Dragomirista. Rudi tutkii kivipalloa. Rudin koskettaessa sitä hänen mieleensä piirtyy kohtaus, jossa ruusuritari surmaa naisen ja sitten miehen, tämän jälkeen vangitsee toisen naisen torniin, jonka jälkeen rukoilee alttarilla. Viimeisenä kuvastuu kattava tulipalo ja raunioksi luhistunut rakennus.

Huonetta hallitsevaan arkkuun on kirjoitettu seuraavat teesit.

"Älä pelkää pimeyttä, vaan sen sydämeesi aiheuttamaa varjoa. On rohkeutta tunnistaa pimeys ja silti valon valitseminen."

"Uhrauksemme määrittää meitä enemmän, kuin se mitä pidämme. Annoin sydämeni vapaasti."

"Myrkul vaatii valtaa kaikkien loppujen yli, mutta mikään loppu ei ole täydellinen."

Arkku sisältää myös varoituksen: "Sydän sykkii kahta rytmiä - yksi kaatuneelle soturille, toinen hänet anastaneelle pimeydelle".

Arkun kyljessä olevalta pieneltä tasolta löytyvät kilpi ja kypärä. Ne sopivat asettamalla kohokuvaan kuvasta puuttuviksi huomattujen vastaavien esineiden kohdalle. Patsaasta avautuu tämän jälkeen luukku, josta löytyy kaivattu esine - kivestä tehty sydämen muotoinen esine. Seurue ottaa sydämen. Ulospääsyn keinoiksi paljastuu mekanismi peilissä, joka avaa oven sen vierestä.

Seurue huomaa olevansa jonkinlaisessa komerossa. Epäselvää puheensorinaa kuuluu rakennuksen jostakin kolkasta. Myrbec loihtii varpusen tiedustelutehtäviin seurueen edelle. Seurue jatkaa läpi käytävätilan, jonka varrella on kahdeksan kryptanomaista pientä huonetta. Rudi ja Lambert tutkivat arkut ja ottavat mukaansa niistä löytyvät amuletin, juoman, tikarin, viitan sekä käärön parempaan käyttöön osana hyvin tehtyä työtä.

Seurue päätyy käytävää pitkin takaisin ison, holvimaisen alueen luokse, tällä kertaa toisesta suunnasta. Siellä heitä odottavat toisen retkikunnan kaikki jäsenet, Mind Flayer -olentoa lukuunottamatta. Myrbec huudahtaen suosittelee heitä takaamaan seurueelle vapaan pääsyn, mikäli he mielisivät pitää henkensä. Myrbec päättää pudottaa ainakin Vaynen pois pelistä. Ensin hänen loihtimansa pöllö lentää Vaynen ohi ja tartuttaa tähän vakavan sairauden. Pöllö tosin ammutaan alas. Tämän jälkeen Myrbec halvaannuttaa toisella loitsullaan Vaynen, joka luhistuu lattialle, täydellisesti nöyryytettynä. Rudi lamauttaa Vorniran ja Griktiksen viemällä heidät hypnoottisten kuvioiden maailmaan. Tämän jälkeen hän teleporttaa itsensä ja Lambertin holvitilan toiselle puolelle.

Vaynen maatessa lattialla Rudi astuu esiin toisesta käytävästä, varmistaa että kaikki näkevät hänet, ja alkaa puhua:

"Sankarin polkua uhkaavat kaikkialla turmeltuneiden juonet ja pahojen olentojen raakuus. Siunattu on se, joka vapaasta tahdostaan paimentaa sieluista heikot läpi varjojen laakson. Sillä kaltaisensa paimen todellakin on veljiensä vartija ja kadonneiden pelastaja. Sillä isken palavan tulen lailla alas kaikki ne, jotka pyrkivät turmelemaan ja tuhoamaan veljiäni. Tunne valtani, kun oikeamielisen raivo iskee sinut nyt alas.

Olen toistellut noita sanoja jo vuosia, kohdatessani niin kutsuttuja vihollisia, tällä ja muilla mantereilla. Jos niin kutsutut viholliseni kuulivat nuo säkeet, tarkoitti se, että heidän elämänsä olisi pian ohi. En kuitenkaan koskaan todella pohtinut mahdollisuutta, että tämänkaltaisilla sanoilla saattaisi olla jotain syvempää merkitystä. Kehittelin ne vain dramaattiseksi tehostekeinoksi ennen vihollisten kaatamista edessäni.

Mutta viime aikoina, niin kutsuttujen vihollisten sijaan, olen törmännyt johonkin muuhun. Johonkin, joka on saanut minut ajattelemaan. Nyt mietin:

Ehkä on niin, että olette turmeltuneita. Ja että minä olen se oikeamielinen. Ja että tämä miekka kädessäni, ehkä hän on se paimen, joka vartioi oikeamielistä sieluani, varjojen laaksossa.

Tai, ehkä sankareita olette te ja minä se paimen, mutta tämä maailma turmeltunut ja itsekeskeinen. Haluaisin pitää kiinni tästä ajatuksesta. Mutta se ei vastaa todellisuutta, jonka löydämme edestämme.

Todellisuus on, että te olette heikkoja. Ja että pahuus on minussa. Mutta yritän, yritän kovasti olla se paimen. Joten, tarjoan teille mahdollisuuden – ei siksi, että ansaitsette sen, vaan koska etsin lunastusta. Kuitenkin soisin teidän valitsevan paimenenne jatkossa hieman huolellisemmin, sillä jo pelkkä ulkokuori näyttää pettävän teidät. Kenties myöhemmät säkeet tulevat sitten kertomaan, kuinka te... ensin kaaduitte... mutta nousitte jälleen viisaampina.

No niin, käytännön asioista. Näin siirtymävaiheessa en halua surmata teitä, vaan auttaa. En voi kuitenkaan antaa teille tätä kivisydäntä, koska se ei kuulu minulle. Sitä paitsi, olen nähnyt jo liikaa joutavuuksia tämän tapauksen takia, jotta voisin luovuttaa sen noin vain kaltaisillenne väinöille ja vosuille. Mitä haluan, on se, että lepäätte seuraavan viikon ja odotatte, kun ilmestyn teille uudelleen, viimeistelemään osto- ja myyntitapahtuman. Haluatte kenties tietää, mitä teiltä juuri ostin?

Henkenne. Maksan teille siitä, että minun ei tarvinnut ottaa sitä teiltä. Yritän nimittäin kovasti olla se paimen. Jääkää odottamaan merkkiäni." Rudin ääni kuulostaa kauniilta ja vangitsevalta, niin kuin aina ennenkin. Hän kuitenkin tällä kertaa jaksottaa puheensa erityisen huolellisesti.

Rudin puheen aikana hänen ulkomuotonsa näyttää muuntuvan hänen ääntämisensä tavan ja käyttämiensä sanojen ja lauseiden sisältämien teemojen mukaisesti. Toisinaan hän näyttää miltei luonnottoman kauniilta, virheettömältä ja puhtaalta ihmisrodun malliesimerkiltä, kaikista tuhansista ihmisten kasvoista kaikkein kauneimmalta, toisinaan tuhansia taisteluita taistelleelta, karaistuneelta soturilta. Nämä kaksi vaikutelmaa vuorottelevat saumattomasti keskenään, vaihtuen toisiinsa, saaden katsojat tilapäisesti unohtamaan Rudista vain hetki sitten välittyneen, tavanomaisemman ja ilmeisen nuoren miehen olemuksen.

Puhe päättyy. Hetken näkemäänsä ja kuulemaansa pohdittuaan Merrick tokaisee "hyvin pelattu" ja poistaa itsensä näyttämöltä teleportaation avulla. Lambert käy loihtimansa pimeyden turvin Vaynen luona ja leikkaa tältä hiuskiehkuran, tarpeen vaatiessa avittamaan tämän jäljittämistä Myrbecin loitsujen avulla, myöhemmin.

Rudi on myös vapauttanut Vorniran ja Griknishin hetkellisestä lumouksestaan; he suuntaavat tilaan, josta heidän nähtiin aikaisemmin holvitilaan siirtyvän. Kääpiö Hekvar toteaa liskomiehelle, että seurueen jäsenet tuntuvat tietävän mitä ovat tekemässä ja että heidän kahden olisi paras jättää tämä taistelu välistä. Liskomies pyytää Hekvaria odottamaan ja lisää, että heidän kahden olisi paras lyöttäytyä seurueen mukaan selvitäkseen jatkosta. Kääpiö ja liskomies ohittavat Rudin, siirtyen samaan käytävään hänen kanssaan.

Rudi ei kiinnitä heihin mitään huomiota.

24th June 2025

Myrbecin pilviloitsun avulla seurue lähti kohti Fellbaria ja laskeutui lähelle kääpiöiden kauppapaikkaa linnoituksen vieressä. He suuntasivat kohti isoa telttaa, josta levisi ruoan tuoksu. Teltassa koitti jälleennäkeminen kääpiöjohtaja Emeruksen kanssa. Vaihdettiin kuulumiset. Loput Greneiren örkit olivat pääosin liittyneet Obouldin joukkoihin. Fellbarin tukikohta oli kääpiöiltä vielä kartoittamatta, miehistöpulan vuoksi. Luolastossa käyneet tiedustelijat olivat myös olleet hermostuneita jättimäisestä kompleksista palatessaan. Myrbec tarjoaa kartoituspalvelua tilanteen selvittämiseksi. Rudi kommentoi viileästi, että ajalla ja etäisyyksillä on seurueen nykyisillä taitotasoilla vain vähän merkitystä. Sovitaan, että seuraavana päivänä seurue - kyvyiltään uniikki - sekä seitsemän kääpiötä yhdessä suorittavat kartoituksen. Ruoan äärellä Rudi myös mainitsee, että kullattu keittokauha olisi kiva lisäys kotikartanon keittiöön sen tason nostamiseksi. Emerus lupaa sellaisen hankkia.

Yöllä Vayne Thornheart näkee ihmeellisen unen. Hänen retkikuntansa ovat löytäneet palan Myrkulin kruunua, mutta joutuneet Rudin, Myrbecin ja Lambertin vangeiksi ennen sen toimittamista ylipappi Saytonille. Kruununpalaa ei kuitenkaan löydetty heiltä.

Hänen retkikuntansa oli jälleen isossa holvitilassa, johon nyt tosin oli heitä varten rakennettu vierekkäiset tyrmät. Satunnaisen vangin teloitus uhkasi vuosittain elleivät he paljastaisi kappaleen sijaintia. Teloitettava vanki nimettäisiin edeltävänä iltana, paineen luomiseksi teloitettavassa. Aika kului, vuodet vierivät, mutta vangit pysyivät järkkymättöminä ja uskollisina Myrkulin asialle. He jopa irvailivat ylimielisesti vangitsijoilleen.

Teloitukset alkoivat, mutta vangit olivat olleet juonikkaita. Eräs jäsen oli välittömästi ennen vangitsemista kätkenyt Pimeyden ruhtinaan kruununpalan auringolta suojattuun paikkaan. Joka yö palan sijainti määräytyi salaisen ja hienovaraisen arvonnan tuloksena, joten se oli aamuisin mahdollisesti aina uudella omistajalla lukuunottamatta teloitettavaksi määrättyä vankia, joka jätettiin arvonnan ulkopuolelle.

Menettelytapaa pidettiin nerokkaana ja se toimikin, aina viimeisen vangin kuolinhetkeen asti. Kun tämä oli asettunut kontilleen mestattavaksi, heittänyt henkensä ja huokaissut viimeisen kerran, lennähti pala kaaressa ulos. Mutta juuri silloin ilmestyi esiin pöllö, jolla oli Myrkulin tunnuksin varustettu viitta yllään. Se oli kaikki nämä vuodet viisaasti odottanut vuoroaan holvitilan varjojen kätköissä. Pöllö näki tilaisuutensa tulleen ja lähti tavoittelemaan palaa ilmasta. Rudi, Myrbec ja Lambert valmistautuivat taisteluun, mutta tämä äänetön lentäjä oli ajoituksen mestari ja onnistui toimittamaan kruununpalan lopulta aina Saytonille asti.

Unessa vankien neuvokkuus mahdollisti rituaalin toteutumisen ja Kuoleman jumalan paluun. Retkikuntalaiset palkittiin ruhtinaallisesti. Ensiksi Myrkul herätti heidät henkiin. Heille pystytettiin patsaita ja he saivat mittaamattomasti erilaisia aarteita. Kansat ja rodut yhtyivät ylistämään heidän viekkauttaan. Ylistysrunoista ja balladeista ei tahtonut tulla loppua. Näyttämötaiteilijat kilpailivat verissä päin päästäkseen esittämään sankareita ylistäviä näytelmiä, joille kaukaisista maista saapuneet kuninkaat osoittivat seisaallaan suosiota aitioistaan.

Episodin johdosta tiede otti jättiharppauksia ja viisaat ynnä vakavat miehet alkoivat väitellä tietoisuuden olemuksesta, vapaasta tahdosta ja olentoja ohjaavasta sisäisestä poltteesta, toisin sanoin motivaatiosta. Pohdittiin esimerkiksi sitä, oliko Pimeyden ruhtinaan kruununpalalla kyky aistia ympäristöään, olihan se vuosikaudet odotettuaan tarjonnut itsensä juuri oikeaan aikaan pöllön ulottuville - kenties etsien uutta isäntää? Valtakunnasta loppuivat kynttilät kun taiteilijat ja tiedemiehet pohtivat yön pikkutunneille asti, pystyisivätkö he ikinä tehdä riittävästi oikeutta retkikunnan jäsenten jättämälle perinnölle.

Uni päättyi miellyttävissä tunnelmissa. Myrkul Kuoleman jumala on nauttimassa ylenpalttista juhla-ateriaa. Hän kohottaa monia maljoja entisille vangeille, jotka nyt kunniavieraina nauttivat ateriastaan kruunupäisen luurangon lempeän ja arvostavan katseen alla.

Seuraavana aamuna Rudi pohtii hetken, saisiko hän ivamukaelmansa johdosta itselleen ikuisen vihamiehen vaiko ihailijan. Ainakin "maksu" yhdestä hengestä oli näin kuitattu, Vaynen osalta. Pian Rudin huomio kiinnittyy Lambertiin, jonka aamurutiinit poikkeavat normaalista. Mies näyttää harjoittelevan uutta taistelutyyliä: kahden aseen yhteiskäyttöä, jossa äskettäin löydetty tikari on vasemmassa, miekka oikeassa kädessä.

Seurue lähtee kääpiöiden luokse ja he yhdessä muodostavat kolme eri partiota tiedustelutehtäviin. Pilvimuodossa he saavat käytyä läpi noin neljä viidesosaa luolastosta. He kohtaavat luurankoja, äänekkäästi itkevän vanhan naisen sekä merkkejä toistaiseksi tunnistamattomiksi jääneiden olentojen liikahteluista luolaston varjoissa. Seuraavana päivänä on tarkoitus tehdä selkoa tilanteeseen eniten epävarmuutta tuovista tekijöistä eli olennoista varjoissa.

1st of October 2025

Ennen uusintaretkeä luolastoon Lambert teki kääpiöiltä tilauksen suojaavammasta haarniskasta. Tilauksen maksaisi Rudi toimittamalla neljä pulloa erilaisia taikajuomia. Näiden valmistaminen oli mahdollista uuden loitsun avulla.

Ensimmäiseksi seurue kohtasi luuranko- ja ghoulijoukkion, jota johti XXX. Lambert loihti pääasialliseksi aseekseen ympäristön varjoista miekan, jonka liikkeitä vastustajien oli vaikea havaita ja seurauksia kestää. Iskut itseensä hän torjui maagisella suojakilvellä. Myrbec käytti taistelussa monipuolisia tekniikoita, joille yhteistä oli taistelun alkuvaiheessa niiden tehottomuus, ainakin omasta mielestään. Kuun kalmakka valo loisti hänen ympärillään. Rudin pääasiallinen hyökkäysmetodi oli iskut valomiekalla. Vastustajiensa osumat hän kosti kärventämällä heitä poroiksi - ghoulien pitkät ja piikikkäät kielet toimivat erinomaisina tulilankoina tässä mielessä. Luurankojen aseina olivat erilaiset luunpätkät, jotka he irroittivat omasta vartalostaan aseiksi, mikä taistelumetodina oli hämmentävä sekoitus häijyä suunnitelmallisuutta ja ad hoc -henkeä.

Myöhemmin hämmennystä tunnelmaan toivat varjo-olennot, jotka kylmäsivät seurueen jäseniä - onneksi eivät aivan toimintakyvyttömiksi asti - ja langettivat käsivarsistaan pimeän alueen haluamiinsa kohtiin taistelukentälle. Etenkin Myrbecin liike hidastui. Koko taistelukenttä muuttui valojen ja varjojen leikiksi, jossa kirjaimellisesti osa seurueen jäsenten varjoista kääntyi heitä itseään vastaan, vihamielisinä taistelun osapuolina. Elävien kuolleiden kielet, kynnet ja mielenhallintayritykset olivat saada Myrbecin keskittymisen herpaantumaan, mutta hänen maaginen haarniskansa muistutti aika ajoin isäntäänsä pienillä sähköiskuilla ja vire pysyi yllä. Myrbec vastasi hyökkäyksiin tulella ja tappuralla saaden elävien kuolleiden muodon horjumaan hänen loitsujensa ja sauvansa voimasta.

Myrbecin kassissa kivisydän kylmeni ylimystön asuinsijoja lähestyttäessä. Myrbec arvioi kiven liittyvän Helmin paladiniin ja olevan sidoksissa Myrkuliin kruunuun, sen olinpaikkaan johdattaen.

Tätä kaikkea vielä myöhemmin seurue kohtasi vanhan naisen hahmon, joka oli lähtenyt heitä kohti kauempana olevalta temppelialueelta, kuten tiedustelu- ja häirintätehtäviin rekrytoidun Myrbecin pöllön silmin oli jo havaittu. Lähempi tarkastelu osoitti hänen olevan Corneliuksen sisko, jonka tämä oli tappanut Myrbecin näyssä aikaisemmin. Nainen herjasi, että Myrbecilla oli kirottu esine - kivisydän - jonka hallussapito häpäisi entisen isäntänsä muistoa. Naisen lähestymisyritykset torjuttiin, mukaan lukien kielimoukku Myrbecille. Naisen vaikerointi sai sellaiset mittasuhteet, että hänet vaiennettiin lopullisesti miekan ja magian avulla. Viimeisinä tekoinaan hän viittoi temppeliä kohti ja pyysi asioimaan Matias-nimisen henkilön kanssa. Sitten hän katosi taistelukentältä aiheuttaen hetkellisesti vielä yhden päänsäryn seurueen voimavaroja verottaen.

30th of October 2025

Vanhan naisen kadottua seurue suuntasi kohti Matiakseksi oletettua hahmoa, joka vastasikin olevansa kyseinen henkilö - tai mitä hänestä oli vielä jäljellä. Hahmo tunnisti osan vanhasta ystävästään olevan mukana seurueen matkassa. Myrbec kertoi tarpeesta löytää lukko, johon tämän tutun sydämen voisi sovittaa.

Matias kertoi Corneliuksen olleen entinen paladin, jonka hän oli itse vihkinyt, mutta jonka henki nyt vaelsi Myrkulin avittamana ja riutuneena toivoen pääsyä sukunsa hautaan Everlundiin. Seurueen tulisi suorittaa rituaali Corneliuksen ruumiin ja sydämen yhdistämiseksi käyttäen samaista pyhää vettä ja pyhää symbolia kuin alkuperäisessä vihkimisseremoniassa. Matiaksen henki itse oli sidottu tähän temppeliin, josta seurue hänet löysi, mutta oletettavasti kaikki tarvittava olisi mahdollista vielä löytää Everlundista. Matias paljasti myös Corneliuksen viimeisiä motiiveja: hänen oli ilmeisesti tarkoitus nostattaa epäkuolleiden armeija ja toimia näin Myrkulin lukuun.

Seurue lähti liikkeelle kohti vanhaa palatsia sydämen johdattamana, joka sykki aina vain nopeammassa tahdissa. Myrbec inspiroitui hetkellisesti läheisestä puutarhasta ja pienen tutkimusretken jälkeen hänen mukaansa lähti kokoelma makeahkoja siemeniä.

Palatsin kätköistä löytyi huone, jossa oli hopeista rihmastoa ja alttari, joka sisälsi kuin varta vasten ja hiljattain sydämelle kaiverretun syvennyksen. Myrbec asetti sydämen paikalleen. Alttarilla olevan arkun kansi avautui kirskuen ja kylmä tuuli alkoi tuivertaa huoneessa. Tuulen mukana huoneeseen kantautui tomua, josta muodostui jonkinlainen jumalolento. Voimallinen ääni kajahti ilmoille ja arkun kansi lakkasi avautumasta enempää. Jotakin kimaltavaa se kuitenkin näytti sisältävän.

Rudi totesi hurmioituneena tämän kaiken olevan "varsin mahtavaa". Myrbec reagoi konkreettisemmin loihtien nopeasti kivisen muurin tilapäiseksi näköesteeksi olennon ja seurueen välille. Lambertin sijainti oli kuitenkin sellainen, että hänestä jäi osa olennon näkyviin. Pian Lambert tunsi olonsa tukalammaksi, ikään kuin historian koko painolasti lepäisi hänen harteillaan. Muinaisen olennon voima pakotti hänet hetkellisesti kokemaan kaikki ne lukemattomat tapahtumat ja mahdollisuudet, joihin sekaantuminen historian kulkuun saattaisi johtaa. Olento oli selvästi vihamielinen ja pian selvisi, että sillä oli monia tapoja estää niitä, jotka yrittivät saada arkun sisältöä käsiinsä.

Lambertin jouduttua lähitaisteluun jokainen viilto glaivella pölläytti olennosta tomua, joka levisi ilmaan ja tunkeutui hänen haarniskansa lävitse aiheuttaen vahinkoa myös hänelle itselleen. Olento puolestaan iski tomunyrkein ja langetti kirouksia vastustajiensa päälle, niin että heidän taistelukykynsä ja -kestävyytensä heikkeni. Se myös heikensi jollain keinolla luolaston rakenteita saaden putoavat kivet haavoittamaan seurueen jäseniä ja ylipäätään kykeni vaikuttamaan laajalle alueelle halutessaan aiheuttaa vahinkoa. Rudi ehdotti ilkikurisen taian avulla välitöntä lukupiiriä, olento kun saattaisi olla historiasta kiinnostunut. Tämä ei tepsinyt. Myrbec yritti tartuttaa ylikierroksilla käyvään olentoon turruttavan taudin. Mutta olento ei välittänyt tästäkään vaan nauroi seurueelle ylimielisesti. Olennon naurun kaikuessa luolastossa seurue alkoi tajuta olevansa pulassa.

Rudi inspiroi kivikasan alle hautautunutta Myrbeciä viimeiseen ponnistukseen. Tämän jälkeen hän, jo pahasti haavoittuneena, teleporttasi itsensä kauempana olevaan huoneeseen parantaakseen itseään. Myrbec nousi kivien alta uudelleensyntyneenä, norsun muodossa. Lambert muuntautui viittansa avulla korpiksi ja lensi lattianraosta alempaan kerrokseen. Myrbec tömisteli olennon kimppuun kuunvalonsa ohjaamana, mutta päätti sitten vetäytyä taistelukentältä toveriensa tavoin, tällä kertaa pöllöksi muuntautuneena. Hän liiteli Lambertia seuraten alempaan kerrokseen. Vain Myrbecin olentoon kohdistama vahingollinen kuunvalo jäi seurueesta jäljelle.

Rudi näppäili soittimestaan sointukuvion, joka muutti hänet näkymättömäksi. Sen jälkeen hän alkoi etsiä ulospääsyä rakennuksesta haluttomana lähestymään olentoa millään tavoin - taistelun kuluessa oli alkanut vaikuttaa siltä, että olento pystyi havaitsemaan vastustajansa jonkin tuntemattoman aistin avulla. Rudi löysi kääpiökokoon tehdyn klosetin sekä osin sortuneen seinän, joista molemmista saattaisi löytyä ulospääsy. "Ei sentään", totesi Rudi itsekseen ja vääntäytyi kivikasasta ulos. Hän huomasi olevansa korkealla, rakennuksen seinämällä. Sieltä käsin hän näppäili vielä toisen sointukuvion ja lensi tiehensä.

Päästyään rakennuksesta Lambert ja Rudi etsivät toisiaan äänettömällä loitsulla, lähettäen telepaattista viestiään kerta toisensa jälkeen, kunnes toisen mieli vihdoin havaitsi kutsun ja vastasi siihen. He päättivät hakeutua kauas tapahtumien keskiöstä ja levätä pitkään.

5th of November 2025

Levättyään seurue söi Myrbecin loihtiman erityisen hulppean juhla-aterian, jonka jälkeen he tunsivat olevansa voimiensa tunnossa. He eivät pelänneet mitään. Rudi nojasi seinää vasten, näennäisen rennosti, mutta hänen katseensa oli terävä. Edellinen taistelu pyöri hänen mielessään – ei kokonaisuutena, vaan yksittäisinä, ärsyttävinä yksityiskohtina. Lambert jumissa. Taas. "Tarvitsette nämä." Muut kääntyivät katsomaan. Rudi kohautti olkapäitään, ikään kuin koko asia olisi triviaalia. "Se olento hidasti teitä viimeksi." Hän heilautti pulloja kevyesti. "Pullo jokaiselle. Täysi liikkumisen vapaus, kahdeksan tuntia. Ei hidastuksia, ei kahleita, ei mitään joka pitää teitä paikallanne."

Lambert otti pullon, tutkien sitä. "Mistä sinä...?"

"Ylivoimaa. Olen hyvä siinä mitä teen, muistatko?" Mutta Myrbec, vanha kettu, katsoi häntä liian tarkasti. Hänen katseensa oli lämmin.

Kun he alkoivat voidella itseään paksulla, tahmealla nesteellä, ilmassa oli jotain rituaalin kaltaista. Rudi katsoi sivusta, kädet ristissä, leuka ylhäällä. Tietenkin minä järjestin tämän. Tietenkin. Hänen katseensa lepäsi hetken jokaisessa heistä.

"Kun voitamme tänään," Rudi sanoi ääneen, "muistakaa että minä tein sen mahdolliseksi." Myrbec hymyili lämpimästi. "Tietenkin, Rudi."

Tässä hetkessä Rudi antoi itselleen luvan uskoa tähän mahdollisuuteen. Myrbec teki omat taikansa ja mahdollisti seurueelle kyvyn liikkua vaivihkaa. Rudi virnuili asialle ja loi seurueelle telepaattisen viestintämahdollisuuden, jotteivat sen jäsenet aivan katoaisi toisiltaan.

Osansa taioista sai myös Myrbecin pöllö. Edellisten lisäksi Rudi teki linnun näkymättömäksi, jonka jälkeen se lähetettiin tiedustelutehtäviin. Myrbecilla oli kyky nähdä sen silmin. Vanhalle taistelukentälle saavuttuaan jumalolento näytti muodostuvan hetkellisesti tomusta, palatakseen samaan olomuotoon pian. Arkkuun upotettu kivisydän hohti punaisena. Seurue lähti liikkeelle. Välittömästi ennen hajaantumista luolaston eri kolkkiin Rudi loi itsensä ympärille peilikuvat harhauttamaan olennon hyökkäyksiä. Hän myös aktivoi taian, jolla kykeni ennalta-arvaamattomasti vaihtamaan paikkaa taistelukentällä ja toisaalta tarkkailemaan sitä toisesta ulottuvuudesta. Hän taistelisi, mutta omilla ehdoillaan.

9th of November 2025

Keskeltä taistelukenttää Rudi yrittää muuttaa olennon loitsulla lantakuoriaiseksi, mikä saa kohteen hetkeksi hämilleen. Se päättyy vetäytyä viehuvan hiekkamyrskynsä suojiin. Myrbec nostattaa kierroksia laittamalla hiukan lämpöä sekaan ja loihtii tulisen seinämän olennon ympärille. Olento kuitenkin siirtyy Lambertin viereen ja yrittää imeä mehut tästä sekä pöllöstä tomunyrkki/-myrsky -yhdistelmällään. Kovakuntoinen Lambert on suojassa pahimmalta haarniskansa sisällä, mutta kuivahtanut pöllö repeää liitoksistaan ja lopulta räjähtää kappaleiksi myrskyn sisällä. Lambert tuntee olonsa tavallista voimattomammaksi.

Hiekkamyrsky taukoaa. Lambert näkee hetkensä tulleen ja yrittää tainnuttaa olennon uniloitsulla, mutta ei huomaa pienintäkään vaikutusta kohteessaan. Hän vetäytyy kauemmas. Rudi jatkaa samoilla linjoilla ja kopauttaa olentoa psyykkisellä voimaloitsulla. Sen vaikutus on kivulias, joskin ohimenevä (vastoin loitsijan alkuperäistä pyrkimystä).

Myrbec loihtii keinotekoisen rottalauman jäytämään vihollista, mutta ne eivät ensihyökkäyksellään näytä saavan vielä mitään todellista vahinkoa aikaiseksi. Jumalolento vaihtaa hetkellisesti taktiikkaa ja singauttaa kaksi kirkasta valopalloa, kohteinaan Lambert ja Myrbec. Jälkimmäiseen osuu, horjuttaen hieman tämän parasta virettä.

Taistelun luonne eroaa aikaisemmasta kohtaamisesta – nyt pyritään runtelemaan vastapuolen mieltä. Etäisyyksien päästä Lambert sivaltaa henkisellä ruoskalla olentoa ja muistuttaa, että hänkin on vielä taistelukentällä. Hän lähettää telepaattisen viestin olennon haavoittumisesta Rudille, joka yrittää jälleen lantakuoriaiseksi muuttamista. Olento ei välitä yrityksestä vähääkään, odottiko hän bardiltamme jotakin kekseliäämpää? Rudi katoaa hetkeksi kartalta ja Myrbec saa jälleen tomunyrkistä.

Myrbecin vastaus on nopea nekromanttinen vaikutusyritys, mutta se jää tehottomaksi. Kuolinkellot soivat - hetkellisesti - olennon ympärillä, mutta niiden kumina katoaa nopeasti taistelun melskeisiin. Haaste on kuitenkin otettu vastaan ja jonkinlainen kaksintaistelu on syntymässä näiden kahden entiteetin välille - mikä tosin voi johtua myös siitä, että seurueen muut osapuolet ovat edelleen turvallisen välimatkan päässä kohteestaan. Myrbec siirtää itsensä ja rottalaumansa parempiin asemiin. Myrskyn sisältä olento singauttaa jälleen valoenergiapallon, joka menee ohi Myrbecistä. Etäisyyksien päästä Lambert kokoaa voimansa ja suuntaa energiapurkauksen kohti olennon oletettua sijaintia, ilman näkyvää tulosta.

22nd of November 2025

Taistelu jatkuu. Rudi taistelee valomiekalla ja Myrbec tähtien valosta kutomalla säteellään. Olento ottaa suojaa myrskynsä keskellä, välttäen Myrbecin ohjaaman rottalauman puremat. Se kohdistaa hyökkäyksiään tai ainakin näyttää tekevän eniten vahinkoa Myrbecille, joka on valmiiksi jo pahoin haavoittunut. Muisto Rudin kannustuksesta pitää Myrbecin vielä elävien kirjoissa. Myrbec muuntuu pöllöksi ja hakee suojaa alemmasta kerroksesta. Taistelukentälle ilmestyy hämärää, hopeista valoa samalla kun rotat jättävät näyttämön.

Lambert luo varjomiekan itselleen ja yllättää olennon psyykkisellä täsmäloitsulla. Hän katsoo hetkensä tulleen ja tekee seuraavaksi nopeassa tahdissa sarjan psyykeen kohdistuvia maagisia hyökkäyksiä varjomiekalla ja obsidiaanitikarillaan sekä uusimalla äskeisen loitsunsa. Kivielementit putoilevat jälleen katosta haudaten sekä Rudin että Lambertin kun olento - kenties yllättyneenä saamastaan vahingosta - vetäytyy kauemmas. Kivikasojen alta vapautuu ensin Lambert, silkalla voimalla, sitten Rudi, öljyn avittamalla notkeudella. Rudi käskee kivikukkulaltaan olentoa pakenemaan, mihin se ei suostu.

Myrbec palaa takaisin kerrokseen, jossa taistelu käydään. Hän ohjaa kuunvalonsa olentoon, joka huudahtaa – ei enää käskevästi kuten ensikohtaamisella, vaan voimattomasti. Valonsäteet lävistävät sen, jättäen aukkoja hiekkamuotoon, joka alkaa välittömästi hajautua kuin hiekka haljenneesta tiimalasista. Tuhannet kimaltelevat valohiukkaset leijuvat hetken ilmassa. Sitten tuulen henkäys pyyhkäisee viimeisetkin hiekkajyvät pois taistelukentältä jättäen jälkeensä vain hopeisen valon hämärän ja muiston kukistetusta vihollisesta. Myrbec ja samalla seurue ovat saaneet kärsivällisen voittonsa.

Olennon katoaminen tuntuu vapauttavan jotain muuta. Alttarin kansi aukeaa äkillisellä voimalla ja murtuu. Kivisydän sykkii nyt kirkkaan punaisena. Hiljaisuus laskeutuu luolastoon. Myrbec lentää äänettömästi luhistuneen alttarin luo, poimii kiven ja palan Myrkulin kruunua, ja muuntuu takaisin maahisen muotoonsa. Koko luolasto vaikuttaa nyt aiempaa valoisammalta.

Vastustajan kukistuttua Rudin ylimaallinen aura putoaa kuin miekka taistelun päätyttyä - jäljelle jää hengästynyt, silmät loistaen innostunut nuori bardi. Nuori sankarimme loitsii jalkojensa alle vauhtia ja singahtaa Myrbecin luo, mitä seuraa kolmiosainen sooloesitys : iskusarja ilmaan, ketterät väistöt, kruununa dominanssiposeeraus. Seurue oli voittamaton!

Myrbec laittaa esineet pohjattomaan säkkiinsä. Tätä seuraa jonkinlainen sykäys ympäröivässä ilmassa, joka muuttuu sitten kylmemmäksi. Väristys käy läpi seurueen jäsenten ja he kadottavat hetkeksi näkyvyyden ympäriltään; tuntuu kuin he kävelisivät omilla haudoillaan.

Kun näkyvyys palaa, he eivät ole enää luolastossa. He seisovat valtavassa salissa, jonka hyllyt täynnä kirjoja kaartuvat silmänkantamattomiin, ylös ja sivuille, uhmaten tavallisia tilankäsitteitä. Myrbec kohdistaa parantavan loitsun jokaiseen hiljaa, vaistomaisesti. Ennemmin tai myöhemmin jokaisen sankarin katse kohdistuu yhteen näkyyn: jättimäiseen luunvalkeaan pöytään, jonka ääressä istuu kolkonnäköinen humanoidi raapustamassa jotakin ylös. Katseen kääntäminen ei vie näkyä pois, sillä kirjuri tuntuu olevan yhtä aikaa kaikkialla.

Olento lopettaa kirjaamisen ja esittelee itsensä kantavalla äänellä. Hän on Jergal, tuomittujen kirjuri, aikojen alusta aikojen loppuun. Toteavaan sävyyn hän lausuu pelilaudalla olevan nyt uusi palanen. Hän lisää, että Sayton näkee tämän palan ja että HÄN näkee myös.

Seurue voi päätellä "hänen" tarkoittavan Myrkulia, sillä Jergal jatkaa kertomalla Saytonin valmistautuvan ratkaisevaan rituaaliin, jossa panoksena on tämän kadonneen jumalan kohtalo. Mukana rituaalissa ovat Saytonin uhrit. "Onko tarinassa myös Samuelin kyynel?", kysyy Rudi erityisen kiinnostuneena, ja saa myöntävän vastauksen.

Jergal tähdentää, että Myrkulin jälleensyntyminen on vain ajan kysymys, uhrien toimiessa korkeintaan herätyksenä. Seureen tehtäväksi jää yrittää vaikuttaa siihen, ovatko uhraukset turhia ja pääsevätkö he todistamaan tätä merkittävää tapahtumaa.

Jergal on valmis vastaamaan seurueen lisäkysymyksiin. Hän saattaa olla tavoitettavissa myöhemminkin.

27th of December 2025

Jergal selittää seurueelle Myrkulin kuolemaan liittyviä seikkoja. Myrkul aiheutti tapahtuman, jossa jumalat pakotettiin kävelemään maan päällä kuolevaisina. Tuolloin hän sai itsekin surmansa muutaman tekijän toimesta, mutta ehti ennen kuolemaansa siirtämään tietoisuutensa kruunuun. Sen jälkeen Myrkul rikkoi kruunun ja hajotti sen sirpaleet ympäri mannerta. Tämä kruunu - samoin kuin Samuelin kyyneleenä tunnettu soitin - oli alun perin kuulunut mahtavalle magiankäyttäjälle. Kyseinen velho kasvoi niin voimakkaaksi, että pystyi tilapäisesti tukahduttamaan kaiken magian ympäri valtakuntaa. Tämä johti Netherilinä tunnetun valtakunnan tuhoon.

Bardi Samuel vältti tuhon oltuaan tuolloin matkoilla, ja hän välitti tarinan jälkipolville. Soittimesta Jergal paljastaa, että se on tehty harvinaisesta puusta ja valitsee itse soittajansa - ei päinvastoin.

Jergal lisää, että Myrkulin teot ovat jättäneet aukon muuten täydellisiin arkistoihin. Nyt kun neljäs kruununpala on löydetty, puuttuvat tiedot voidaan täydentää ja tasapaino palauttaa. Samalla kuitenkin Sayton on saanut tiedon, että hänen on aika toimia.

Rudi kyseenalaistaa Jergalin puolueettomuuden. Jergal myöntää palvelleensa Myrkulia, mutta kertoo "luovuttaneensa voimansa" kauan sitten. Itse rituaalissa Saytonia avustavat hänen omat kannattajansa sekä Cornelius, Helmin langennut ritari. Corneliuksella on sotajoukkoja alueella. Jergal arvioi rituaalin kestävän noin 15 minuuttia.

Seurue ilmoittaa olevansa valmis siirtymään lähemmäs tapahtumien keskipistettä. He huomaavat jonkinlaisen muutoksen tietoisuudessaan, ja seuraavaksi ovatkin majatalossa. Tunnelma siellä vaikuttaa levottomalta, ihmiset näyttävät olevan tiukasti omissa piireissään. Tiskin takana majatalonpitäjäkin, seurueella jo tuttu John Hart, näyttää hermostuneelta.

Poikkeuksen muodostaa noin 30-vuotias nainen pöytänsä ääressä, jossa on erilaisia seikkailijan varusteita myytävänä. Rudi esittelee itsensä salanimellä Jeremias ja kysyy, olisiko itseluottamusta kaupan - sille kun näyttäisi olevan tarvetta asiakkaiden keskuudessa.

Kauppias ("Elera") arvelee hermostuneisuudessa kyseessä olevan kaupunkilaisten selviytymiskeino papiston ikeessä, ja tilanteessa, jossa kaupungin varsinainen johtaja eli paroni on ollut kateissa jo kuukausia. Elera kertoo saavansa itse olla melko rauhassa.

Rudi kysyy, onko Eleralla muuta tekemistä seudulla. Nainen kieltää asian, mutta Rudi on täysin vakuuttunut siitä, että tämä syöttää heille pajunköyttä.

Rudi rummuttaa sormillaan Myrbecin päälakea ja esittelee hänet apulaisekseen, "Joshuaksi". Tämä liittyy keskusteluun ikään kuin jatkaen viatonta juttutuokiota, ja kertoo kuulleensa seudulla mellastaneista örkeistä. "Kunpa vain olisi tekijöitä niiden suitsimiseksi", hän toteaa ja hymyilee avomielisesti - aivan kuin toteamus ei kätkisi mitään syvempää tietoa asiasta.

Kohtaamisen päätteeksi Rudi "horjahtaa" - kurkistaakseen ulos ikkunasta - ja ottaa tukea Eleran olkapäästä. Ele on niin luonteva ja sulava, että nainen tuskin huomaa muutaman hiuksensa irtoamista. Oikeanlaisella loitsulla niistä on hyötyä, mikäli seurue päättää myöhemmin vakoilla Eleran liikkeitä - tai mikäli käy ilmi, että "vain seikkailuvarusteita myyvä" kauppias onkin jotain aivan muuta. Korostetun keveän ja tanssimaisen keskustelun lomassa varmuutta Eleran tarkoitusperistä ei saatu, mutta kenties askelia myöhemmin tanssittaviksi.

Seurue päättää tiedustella viilenevässä illassa uutta ympäristöään. Rudi jää yläkerran huoneeseen, kun Myrbec ja Lambert sujahtavat ikkunasta ulos pilvimuodossa.

Erilaista kuhinaa on nähtävillä sekä ilmassa että linnan pihalla. Korkealla näyttävät partioivan linnut ja jonkinlaiset tummat varjomuodot, jotka toisinaan käyvät epämiellyttävän lähellä seurueen kahta tiedustelijaamme. Ensin ne näyttävät liikkuvan yksittäin, sitten ikään kuin joukolla yrittävät ohjata seuruetta tiettyyn suuntaan. Pihalla kuhisee: on erilaisia isoja zombieolentoja, vartijahahmoja koirineen sekä ihmisiä pystyttämässä paaluja ilmeisesti monisatalukupäiselle uhrikatraalle. Huomataan myös raskaassa tummassa panssarissa oleva humanoidihahmo, oletettavasti Cornelius.

Näkymää hallitsee taivaisiin kurottava vihreä, pilarin muotoinen liekki, jonka lähde näyttää olevan eräs katosta hajalla oleva rakennus. Myrbec sujahtaa lähemmäs valoilmiötä. Paljastuu, että sen alkuperä on pöydässä, johon on kaiverrettu kuvio pääkallosta. Pöydän äärellä ringissä näyttää olevan papistoon kuuluvia Myrkulin kannattajia. Talon katolta Myrbec saa myös tarkemman kuvan pihalla liikkuvista olennoista: joukossa on myös ghouleja ja luurankoja, elävien kuolleiden joukkoa täydentämässä.

Myrbec ja Lambert päättävät tutkia tarkemmin rakennuksia yksi kerrallaan. Vangit näyttävät paikantuvan omiin rakennuksiinsa. Myrbec sujahtaa sisään eräästä savupiipusta, jossa tulipesää valmistellaan. Lambert etenee hallitsemattomammin, jolloin sisääntulohuoneesta sammuvat soihdut ja väki ryntää pihalle, ilmeisesti ateriaa valmistamasta. Lambertin varomaton liike herätti laajempaa huomiota.

Pihalla Cornelius on tarkkaillut tapahtumia, ja hänen kanssaan nähdään nyt myös vanha tuttu, Samuel Grimm. Samuel ottaa nopeasti käsiinsä jauhetta ja puhaltaa sen Corneliuksen silmiin, minkä jälkeen ne alkavat loistaa entistä kirkkaammin. Tilanteen käytyä liian kuumaksi kaksikko päättää vetäytyä majatalon luokse, tehden harhautusliikkeen matkalla.

29th of December 2025

Herättyään Myrbec valitsi päivän loitsunsa ja loihti maagisen aamiaispöydän ja maksoi viulut - jälleen. Pöydän ääressä sankarimme söivät ja lörpöttelivät tunnin mitä oikein tuleman pitää. Aterian jälkeen jokainen voiteli itsensä ja Myrbecin aamufiiliksen mukaan valitseman eläinkumppanin - tällä kertaa varpusen - sulaviksi Rudin kuuluisalla aromaöljyllä. Myrbec teki toisen loitsun ja vahvisti kaikkia sitkeydellä ja päättäväisyydellä, sillä päättäväiset idiootit pääsevät pidemmälle kuin epäröivät nerоt. Varustautuneina suunnitelmaan, sen puutteeseen ja kaikkeen sankarilliseen heittäytymiseen niiden välissä, kaikki saivat lopuksi Rudilta telepatiakyvyn.

Ulkona heitä odotti todellisuus, mikä se sitten olikaan. Sää poikkesi eilisestä: paksu sumuvana kierteli ilmassa, ja oli aavemaisen hiljaista. Kaikki äänet kuulostivat tavallista kumeammilta. Muut varpuset olivat saaneet muistion ja pysyivät piilossa. Myrbecin varpunen oli saanut Myrbecin - muistiota ei tarvinnut, vain siivet ja suunta.

7th of April 2026

Seurue lähtee aamukävelylle tyhjille, kylmille kaduille. Maisemaa hallitsee sumu, joka ympäröi vihreää valopilaria ja laskeutuu linnakukkulalta alas kylään. Kauempana näkyy muutamia wraith-haamuja.

Myrbec etsii eläinhahmoa keskustelukumppaniksi saadakseen lisätietoa kylästä ja sen ympäristöstä. Pienestä kolosta löytyy rotta, joka valittaa kylmyyttä ja nälkää vartiotehtävässään. Rotan asemapaikka on onnekseen kauempana linnasta, jossa ihmiset ovat vielä tavanomaistakin ilkeämpiä.

Rotta kertoo, että joelta vie harvojen tiedossa oleva käytävä linnan alle maanalaiseen järveen, johon aika ajoin putoaa outoa ainesta. Myrbec ehdottaa ravitsevaa sopimusta rotille vastineeksi lisätiedoista ja yhteistyöstä – esimerkiksi köysien järsimisestä rituaalipaaluista. Vastineeksi Myrbec voisi loihtia ravitsevan sadon kylän tiluksille, josta riittäisi varmasti rotillekin. Myrbec antaa itselleen uuden arvonimen: hän on tästedes myös "Kultaniittyjen kuningas".

Rottien oma kuningas kutsutaan neuvonpitoon. Myrbec loihtii tämän ystävällismieliseksi taikasauvallaan, mutta ehdotus vankien köysien järsimisestä kohtaa vastustusta – vartiokoirat olisi ensin saatava pois kuvioista. Sovitaan, että asiaan palataan myöhemmin.

Seurue päättää jäljittää Eleraa, jonka kerrottiin jo poistuneen kaupungista. Jäljet johtavat kuitenkin erääseen taloon. Talon liepeillä kohdataan kolmen vartijan ja kahden helvetinkoiran partio. Seurue väittää, että heillä olisi vielä asiaa Eleralle kaupankäynnin merkeissä. Talon ovella käydään, sisälle huudellaan, mutta ovi on lukossa eikä kukaan vastaa. Seurue johdatetaan takaisin majataloon, mutta Myrbec palaa näkymättömyysloitsun turvin takaisin samoja jälkiä seuraten. Hän teleporttaa itsensä sopivaan kohtaan sisätiloihin ja ne varmistettuaan kutsuu Rudin ja Lambertin paikalle telepaattisesti. He saapuvat Rudin omalla teleportaatioloitsulla.

Talossa Myrbec kuulee puheensorinaa ja huomaa lattiassa naarmuja. Niiden lähempi tarkastelu keskeytyy hetkeksi, kun ikkunan ulkopuolelle ilmestyy vanha naishahmo, joka näyttää tirkistelevän huoneeseen. Rudi muuttaa itsensä välittömästi näkymättömäksi. Myrbec käy toisesta huoneesta käsin tarkastamassa naisen – mitään ilmeisempää vaaraa hänestä ei ole. Myrbec palaa naarmutusjälkien pariin ja päättelee niiden tulevan takasta, josta paljastuu sitä siirtävä salainen mekanismi. Takkaa siirretään ja seurueen jäsenet sujahtavat paljastuneesta lattialuukusta alas. He löytävät itsensä käytävästä, joka jatkuu vielä satoja metrejä. Loppuosasta he löytävät tuoreita jalanjälkiä ja päätyvät niitä seuraten tunnelin suuaukolle. Seurue on päätynyt aivan linnan ulkopuolelle. Myrbec vapauttaa varpusensa tekemään lyhyen tiedustelun lähialueesta.

Lähimaastosta Myrbec huomaa hahmon, joka paljastuu Eleraksi. Naisella on kosto mielessä – Sayton on surmannut hänen veljensä, ja hän on tullut kylään kostamaan tälle. Elera kertoo olevansa paladin. Rudin arvion mukaan Elera vaikuttaa jokseenkin "itsensä herralta". Rudi katsoo kuitenkin tarpeelliseksi ottaa naisen erikseen puhutteluun ja teroittaa hänelle, että seurue on vuosikausia valmistautunut tähän hetkeen eikä hän antaisi kenenkään, varsinkaan yhden naisen, pilata tätä tilaisuutta.

Myrbecin varpunen tutkii kirkon pihaa. Samuel on menossa kirkkoon, Cornelius tutkii vinssiä ja Sayton näyttää maalavan sidottuja vankeja pensselillä. Rudi aktivoi viestillä rotat liikkeelle järsimään köysiä – "suuret palkinnot odottavat teitä" – ja Myrbec luotaa soitinta, jonka summittaiseksi sijainniksi paljastuu kirkkorakennus. Myrbec siirtyy eläinmuodossa kirkkoon ja kuvailee Rudille paikan, johon teleportata. Eleralle on osoitettu paikka lähirakennuksesta, josta käsin hän voisi yllättää Saytonin, seurueen parhaaksi katsomalla hetkellä.

Seurue kuulostelee hetken aikaa yhdessä ympäristöään. Myrbec tuntee soittimen läsnäolon yhä varmemmin. Hän loitsii uuden oven suoraan viereiseen seinään. Hän astuu ovesta sisään ja tämä artefakti löytyy kuin löytyykin kyseisestä huoneesta. Lukot ja käytävien mahdolliset vaarat on näin ohitettu yhdellä siirrolla. Myrbec palaa takaisin, muuttuu eläinhahmoksi ja lentää tiehensä, jolloin myös soitin lähtee hänen mukaansa huomaamattomasti.

Seurue ehtii kuulla Samuelin sadatteluita ennen paluuta lähtöpisteeseensä. Rudi suostuttelee Elerankin takaisin, sillä tilanne on "muuttunut merkittävästi" rottalauman "yllättäen" vallattua kirkonpihan. Pensaikossa Myrbec käyttää kahta ennustamisloitsua: mitä vankien pelastaminen merkitsisi rituaalin toteutumiselle ja mistä Sayton aikoo hakea kruununpalan rituaaliinsa. Ensimmäinen vastaus jää epämääräiseksi. Kruununpala sen sijaan on "Saytonin välittömässä läheisyydessä."

Rituaaliin on aikaa enää hetki. Ilma muuttuu purppuranväriseksi ja kylmenee entisestään. Seurue päättää kehottaa Saytonia lopettamaan hölmöilyn, sillä Myrkul palaisi joka tapauksessa. Telepaattinen viesti Saytonille on seuraava:

"Veimme soittimen käsirahaksi palveluksistamme. Keskeytä rituaali, uhrit ovat turhia. Jerkal kertoi henkilökohtaisesti, että Myrkul palaa joka tapauksessa. Otamme yhteyttä pian sopiaksemme jatkosta. Mekin uskomme kuolemaan."

Sayton ei vastaa. Hän on kasannut ison määrän jalokiviä eteensä ja näyttää loitsivan. Jalokivet alkavat hohtaa ja kruunu ilmestyy hänen päähänsä. Kruunua kosketettuaan taivaalle alkaa muodostua vihertävä aukko ja luiset portaat laskeutuvat vähitellen maan kamaralle. Kasvit kuihtuvat ympäristöstä. Portaita pitkin laskeutuu luinen hahmo kirkon edustalle.

Sayton näyttää ensin onnelliselta, sitten järkyttyneeltä – kunnes katoaa kruunuineen. Kruunu on siirtynyt Myrkulin päähän. Seurueen jäsenet tuntevat voimakkaan katseen suoraan sisimpäänsä ja kuulevat äänen, joka kertoo, että itse kuolema on palannut oikealle paikalleen, ja että kaikki polut johtavat lopulta hänen luokseen.

Ympäristö palautuu tämän jälkeen tavanomaiseen asuunsa ja lämpötila nousee jälleen kesäiseksi. Seurue on vaikuttunut näkemästään, mutta palaa pian käytännön kysymysten äärelle. Lupaukset ovat lupauksia, joten Myrbec loihtii rotille palkinnoksi viljavan sadon kaupungin tiluksille sekä välittömimpiin tarpeisiin maagisen juhla-aterian. Hän myös tiedustelee viljelysjumalalta minne ennen Saytonin lyhyttä valtakautta hallinnut kyläpäällikkö, paroni, on kadonnut. Vastaukseksi hän saa, että tämä on "Kivisten muurien suojassa, entisten vartijoiden vartioimana"; luultavasti siis elossa.

Seurue palaa kylään tunnelmaa aistimaan. Kaksi portinvartijaa päivittelee keskenään ikimuistoisen päivän tapahtumia. Syrjäkujalta Rudi istuttaa loitsulla toiseen heistä ajatuksen, että tämän tulee selvittää paronin olinpaikka ja naulita tämä tieto "kylän ilmoitustaululle". Mies keskeyttää puheensa, toteaa toverilleen "nyt tuli jotain tärkeää" ja lähtee matkaan, katse kirkkaana.

Seurue jää pohtimaan, miten toimia Corneliuksen ja Samuelin kanssa.

6th of May 2026

Seurue jatkoi aamupäivää majatalossa. Myrbec tilasi kierroksia kolikoillaan ja ylisti äänekkäästi rottien vapausarmeijaa, kun taas Lambert tarkkaili ympäristöä hiljaa ja Rudi siemaili "muodon vuoksi" hiljalleen väkijuomaansa. Asiakkaita jututtamalla seurue sai lisää tietoa Samuelista sekä vapautetuista vangeista – ihmisistä, jotka oli aikanaan koottu yhteen heidän piilevien maagisten kykyjensä "tehokkaampaa hyödyntämistä" varten. Keskustelujen perusteella Samuelista piirtyi kuva rationaalisena ja määrätietoisena ongelmanratkaisijana, joka muinoin kohdattuaan Saytonin oli jäänyt tälle jollain tapaa velkaa. Keskustelujen ohessa Lambert kävi lukemassa vartijan toimittaman viestin ilmoitustaululta: paroni oli viety metsässä sijaitsevalle puunhakkuualueelle, noin parin tunnin matkan päähän.

Väki hajaantui hiljalleen. Puistossa paloi kokko Saytonin jäännöksistä. Seurue puntaroi hetken, kumpiko voisi odottaa: paroni vai Samuel, jonka tiedettiin pyytäneen aamulla hevosta ja vankkureita. He valitsivat Samuelin, jonka kanssa oli aika "selvittää tilit".

Rudi muistutti, ettei mielenhallintaan kykenevää "velhoa" kannata kohdata valmistautumatta. Hän loihti taikapadan ja poimi siitä neljä annosta vastalääkettä – yhden varalle – mahdollisia mielenhallintaloitsuja vastaan. Samuel oli käyttänyt yhtä sellaista jo heidän ensitapaamisellaan. Myrbec, jolla oli kaikki majatalon kierrokset lämpimänä rinnassaan, meni askeleen pidemmälle: hänellä oli taskussaan aiemmin hankkimansa taikajuoma, joka mahdollistaisi Samuelin ajatusten lukemisen. Hän aikoi nauttia sen juuri ennen kohtaamista. Seurueen jäsenet ottivat kukin lääkkeensä. Neste valui pullosta lähes mustana ja siirappimaisena – maku oli karu: terävä happamuus, omenainen ja pistävä, sitten karhea kiristys suun limakalvoilla, ja lopulta pitkään viipyilevä tuhkan maku. Sen mukana jokin vanha, tuttu ikävä.

Seurue "törmäsi" Samueliin, joka kertoi aikovansa lähteä. Hänen tavoitteensa oli saavutettu, tosin odotuksista poikkeavasti. Jokin oli mennyt pieleen – hän mainitsi Saytonin, mutta ei sanonut siitä enempää. Myrbec otti puheeksi artefaktien etsimisen Samuelin lukuun. Rudi, jota vastalääkkeen oudot tuntemukset ärsyttivät, piikitteli, että oli "varsin kätevää" sysätä syy kuolleen miehen kontolle. Ja: olivatko he alusta saakka olleet vain pelinappuloita Samuelin laudalla?

Samuel pysyi rauhallisena. Hän näytti selvästi huomaavan Myrbecin yrityksen tunkeutua hänen mieleensä, mutta sivuutti sen ilmeellä, joka tuntui sanovan: ei nyt. Hänellä ei ollut syytä valehdella, hän totesi ääneen. Sayton oli poissa, ja velka oli maksettu niin pitkälle kuin se oli ollut mahdollista. Myrkulin kultti tai sen tehtävät eivät enää kiinnostaneet häntä – Myrkul oli palannut paikalleen, organisaatio oli johtajatta ja hajanainen. Samuel arvioi jonkun idästä asettuvan Saytonin paikalle. Hän itse oli kieltäytynyt johtoasemasta, vaikka ammatiltaan pappi olikin.

Rudi lämpeni Samuelin suoraselkäiselle ulosannille, ja tunnelma muuttuu vastavuoroisemmaksi. Puhe kääntyy Samuelin kyyneleeseen ja "erääseen voimakkaaseen korttipakkaan", jonka Samuel Rudin kuvauksen perusteella tunnistaa. Hän kertoo sen olevan "mittaamattoman arvokas". Samuel kertoo, kuinka tällaisia esineitä voidaan tutkia. Kyyneleen avulla voisi esimerkiksi jäljittää sen entisen omistajan kulkua barbaariheimojen parissa ja paikantaa, mistä soitin aikoinaan oli löydetty. Historialliset kirjoitukset auttaisivat tiedon kokoamisessa – sellaisia hän mielellään tutkisi.

Seurueen pohtiessa, mitä kaikkia tietoja Samuelille kannatti luovuttaa, tämä avautuu tilanteestaan syvemmin. Sayton oli pitänyt häntä nuoruudesta saakka vaivanneet "voimat" kurissa. Nyt, hän ennakoi niiden saattavan palata. Jos seurue olisi valmis auttamaan tämän vaivan selvittämisessä, hän puolestaan voisi olla käytettävissä "kadonneiden" artefaktien tutkimisessa.

Mitä tuli itse soittimeen, Samuelilla ei näyttänyt olevan halua kaivella asiaa pidemmälle. Rudi oli samaa mieltä: artefakti oli nyt siellä missä sen kuuluikin olla. Vastalääke loimusi yhä hänen suonissaan, ja hän oli varma asiasta.

7th of May 2026

Rudi muistutti, ettei mielenhallintaan kykenevää ammattivelhoa kannata kohdata valmistautumatta. Hän loihti taikapadan ja poimi siitä neljä annosta juomaa – yhden varalle – mahdollisia mielenhallintaloitsuja vastaan. Samuel oli käyttänyt sellaista jo heidän ensitapaamisellaan. Myrbec, jolla oli kaikki majatalon kierrokset lämpimänä rinnassaan, meni askeleen pidemmälle: hänellä oli taskussaan aiemmin hankkimansa taikajuoma, joka mahdollistaisi Samuelin ajatusten lukemisen! Hän aikoi nauttia sen juuri ennen kohtaamista.

Seurueen jäsenet joivat kukin vastajuomansa. Alkoholinhuuruinen neste valui pullosta lähes mustana ja siirappimaisena. Maku oli karu: terävä happamuus, omenainen ja pistävä, sitten karhea kiristys kitalaessa, ja lopulta pitkään viipyilevä tuhkan maku.

Seurue "törmäsi" Samueliin, joka kertoi aikovansa lähteä. Hänen tavoitteensa oli saavutettu, tosin odotuksista poikkeavasti. Jokin oli mennyt pieleen – hän mainitsi Saytonin, mutta ei sanonut asiasta enempää. Myrbec otti puheeksi artefaktien etsimisen Samuelin lukuun. Tuhkan maku suussaan Rudi piikitteli, että oli varsin kätevää sysätä syy kuolleen miehen kontolle. Olivatko he olleet alusta saakka vain pelinappuloita Samuelin laudalla?

Samuel vastasi rauhallisesti, että he kaikki olivat pelinappuloita. Hän näytti myös selvästi huomaavan Myrbecin samanaikaisen yrityksen tunkeutua hänen mieleensä, mutta sivuutti sen ilmeellä, joka tuntui sanovan: ei nyt. Hänellä ei ollut syytä valehdella, hän totesi ääneen. Sayton oli poissa, ja velka oli maksettu niin pitkälle kuin se oli ollut mahdollista. Myrkulin kultti tai sen tehtävät eivät enää kiinnostaneet häntä – Myrkul oli palannut paikalleen, organisaatio oli johtajatta ja hajanainen. Samuel arvioi jonkun "idästä" asettuvan Saytonin paikalle. Hän itse oli kieltäytynyt johtoasemasta, vaikka ammatiltaan olikin – pappi.

Rudi näytti lämpeävän Samuelin suoraselkäiselle ulosannille, ja tunnelma muuttuu vastavuoroisemmaksi. Rudi pudottaa nimen "Jergal". Samuel on hetken hiljaa, mutta vastaa, että ei ollut yhteydessä häneen. Hän selittää kärsivällisesti, että Jergal oli muinainen voimakas jumala, kunnes luopui tehtävistään vapaaehtoisesti.

Puhe kääntyy Samuelin kyyneleeseen ja "erääseen voimakkaaseen korttipakkaan". Samuel kertoo tällaisen pakan olevan "mittaamattoman arvokas". Hän jatkaa kertomalla, kuinka tällaisia esineitä voidaan tutkia. Soittimen osalta voisi esimerkiksi jäljittää sen entisen omistajan kulkua barbaariheimojen parissa ja paikantaa, mistä se aikoinaan oli löydetty. Historialliset kirjoitukset auttaisivat tiedon kokoamisessa – sellaisia hän mielellään tutkisi.

Rudi arveli Samuelin joutuneen saman loitsun kohteeksi, jota hän itsekin oli käyttänyt syöttääkseen kohteidensa mieleen kuvitteellisia tapahtumia. Hän ojensi neljännen pullonsa Samuelille epäröimättä...

24th of June 2026

Seurue tiedusteli vielä Samuelin reittiä – ensin Silverymooniin ja sieltä Sundabariin, 2 - 3 viikkoa. Hän saattaisi tehdä tutkimustyötä Silverymoonissa, mutta olisi joka tapauksessa helposti tavoitettavissa. Seurue toivotti hänelle hyvää matkaa ja kertoi tarvittaessa olevan telepaattisen kutsun päässä, mikäli ongelmia matkalla ilmenisi.

Kun paladini Eleran kanssa oli vielä alustavasti sovittu, että hän tekisi tutkimustyötä Corneliuksesta Sundabarissa, päätti seurue vetäytyä majataloon tutkimaan erikoisesta puusta tehtyä soitinta.

Rudi näppäili muutamia sointuja, ja melodiat tuntuivat kaikuvan suoraan hänen mielessään herättäen uteliaisuutta ja innostusta. Myrbec yritti selvittää puun alkuperää tuloksetta. Rudi luopui taikasormuksestaan virittäytyäkseen paremmin soittimen taajuudelle, ja soitin kuljettikin kuulijansa mielikuvissa tyynelle järvelle, keskiyön hiljaisuuteen. Mestarillisemmissa käsissä se olisi kenties vienyt heidät kauemmas, mutta nyt seurueelle jäi vaikutelma, kuin soitin olisi ollut vielä hieman unessa.

Seurue lähti etsimään paronia. Hökkelikylän liepeillä he tapasivat kaksi uupunutta vartijaa, jotka odottivat viestiä vartiopäällikkö Mylesiltä. Seurue kertoi saaneensa vihjeen paronin sijainnista läheisen kylän ilmoitustaululta – ”eräs vartija oli sen sinne kiinnittänyt" – ja tulleensa tutkimaan asiaa. Vartijat vahvistivat paronin olevan kylässä ja "ihan sekaisin". He kertoivat kärsivänsä vakavasta unenpuutteesta, sillä he olivat heräilleet öisin milloin mihinkin, jo usean vuorokauden ajan. Arveltuaan, ettei Mylesistä enää kuuluisi mitään, vartijat päättivät jättää kylän vähin äänin, eikä seurue siinä heitä estänyt.

Kun he avasivat oven huoneeseen, jossa paronin oli kerrottu olevan, musta hahmo kiiti heidän ohitseen. Se syöksyi suoraan talon yli ja keskelle sumupilveä, jonka sisältä pursusi lonkeroita. Paroni Camryn Hebert makasi vuoteellaan, ja häneen oli kiinnittynyt mustia liekoja. Lieat kulkivat seinän läpi ja jatkuivat maata pitkin aina pohjoisinta taloa kohti. Rudi jäi paronin luokse samalla, kun Myrbec lähti seuraamaan liekojen alkuperää. Hän paikansi ne erääseen puuhun, johon ne olivat kiinnittyneet viiniköynnöksen tavoin. Yllättäen Myrbecin ympäröi itiöpilvi, ja hänestä tuntui kuin se olisi pyrkinyt tunkeutumaan hänen mielensä sopukoihin. Miltei samalla hetkellä puusta irtautui samanlainen olento, joka oli aikaisemmin kiitänyt seurueen ohi.

Myrbec viesti telepaattisesti joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Lambert teleporttasi paikalle ukkosenjyrinän saattelemana, kutsui varjomaailmasta vainukoiran kumppanikseen ja otti glaivensa esiin. Myrbec huomasi, että nekroottinen hyökkäys tehosi olentoon erinomaisesti. Myös Lambertin koira onnistui iskemään hampaansa olentoon erityisen tehokkaasti, kahdesti. Taistelun kuluessa paikalle tunkeutui joukko puunhakkaajia, jotka vaikuttivat olevan jonkinlaisen lumouksen vallassa. Vaikka Myrbec otti suojaa puusta, olento kohdisti useimmat hyökkäyksensä häneen. Sen lonkerot tekivät kipeää jälkeä lävistäen Myrbecin rintakehän ja aiheuttaen myös jonkinlaista psyykkistä vahinkoa, kunnes lopulta Myrbec valahti elottomaksi. Lambert otti ystävänsä pohjattomasta säkistä parannusjuoman ja juotti sen Myrbecille palauttaen tämän toimintakyvyn. Lambert kokeili taistelussa eri aseita. Hänen varjomiekkansa ei näyttänyt tehoavan olentoon, jolla oli kyky ottaa vihollisensa mieli ja keho hallintaansa. Lopulta hän päätti kutsua Rudin apuun. Rudi teleporttasi paikalle, iski valomiekallaan tarkasti ja torjui olion seurueeseen kohdistamat mielenhallintayritykset kauniilla, kuuluvalla äänellään, joka muutti ilkeät mielenvaltausyritykset merkityksettömäksi kohinaksi. Osa viattomista puunhakkaajista joutui kuitenkin lumouksen uhriksi. Myrbecin vakavan haavoittumisen jälkeen olio näytti saaneen jälleen otteen paronista, joka saapui itse taistelukentälle. Vain hetkeä myöhemmin Lambert kuitenkin viimeisteli olion muutamalla glaiven iskulla.

Seurue kertoi paronille tulleensa pelastamaan tämän. Paroni kiitti lyhyesti ja vaikutti olevan jälleen jokseenkin järjissään. Myrbec ehdotti paronille korostuneen muodollisesti, että seurue voisi saattaa hänet kaupunkiin. Ryhmän kävellessä paroni kertasi viime päivien tapahtumat. Hän oli saanut Silverymoonista viestin suurherttualta ja kehotuksen saapua neuvottelemaan. Vankkureissa häntä oli odottanut nuori nainen nimeltä Maren, jolla oli ollut sydämen kohdalla kultainen leijonakuvio. Jonkin ajan kuluttua paroni oli alkanut epäillä suuntaa, sillä se ei täsmännyt. Matkalla Maren oli myös maininnut Aidan-nimisen henkilön. Paroni oli saanut sen käsityksen, että kyseessä oli naisen esimies.

Rudi alkoi aprikoida paronin pelastamisen markkinahintaa antaen ymmärtää, että paroneiden pelastaminen oli seurueelle jo entuudestaan tuttua toimialaa. Myrbec lisäsi ohimennen, että seurueella sattui olemaan monenlaisia kyvykkyyksiä. Asiaan palattaisiin myöhemmin. Paronin suurimmat huolet liittyivät nyt viestin aitouteen, suurherttuattaren mahdollisiin vaikeuksiin sekä siihen kipeään faktaan, että hänen omat vartijansa olivat auttaneet kaappaajia. Varmasti ainakin Myles Boller, joka toimi vartiopäällikön varahenkilönä.

Rudi ehdotti paronille "kaikkien aikojen esitystä": impersonaatiota, jossa pääosaa esittäisi paroni itse. Keinona toimisivat Rudin taikajuomat. Niiden avulla paroni pystyisi muuttamaan ulkonäköään ja näin kalastamaan lisätietoa kylän tapahtumista sisältäpäin. Juomista olisi hyötyä muutenkin — ne takaisivat tietyn tason sosiaalisessa kanssakäymisessä, jos vankeusaika oli päässyt ruostuttamaan paronin seurapiiritaitoja.

9th of July 2026 (1st of July 1367 gametime)

Seurue saapuu Rudin perintötilalle illansuussa, jossa he ensimmäisenä tapaavat tilanhoitaja Trovion Blackwoodin. Siistiytymisen jälkeen iltaa jatketaan hyvän ruoan ja ajanvietepelien merkeissä. Pöytään katetaan myös yksi ylimääräinen ruoka-annos, mikä on Rudin isän vanha tapa. Rudi on hieman vaitonainen poissaolostaan, mutta tuntee helpotusta nähdessään tilan olevan hyvässä hoidossa ja tuttujen ihmisten turvassa. Rudin sukulaisista tilalla asuvat hänen pikkusiskonsa Aliza ja tätinsä, Martha.

Tätä levollista tunnelmaa häiritsee Trovionin uutinen. Kartanolle oli ilmaantunut hyvin pukeutunut henkilö, joka oli udellut Rudista ja hänen tovereistaan, erityisesti Myrbecista, leijonakuvio rinnassaan. Rudi tuohtuu uutisesta selvästi ja onnistuu vain vaivoin hillitsemään itsensä – onhan kyseessä paitsi tunkeutuminen hänen omaan kotiinsa, myös hänen ystäviensä vetäminen asiaan ilman lupaa. Hetken kuluttua tuohtumus kuitenkin väistyy: mikä ikinä onkaan tulossa, hän on selättänyt vaikeampiakin haasteita.

Yöllä Rudi näkee pitkästä aikaa unta, jonka lomassa kaukainen ääni toteaa hänelle: "Mukavaa olla kotona pitkästä aikaa."

Aamulla vuorossa on keskustelu taloudenpidosta Trovionin kanssa, sillä kartanon ylläpito on kallista. Kartanon omia tuotteita ovat erilaiset hedelmät sekä yrtit, mutta ne eivät riitä korvaamaan tulovirtaa, joka menetettiin Rudin isän kuoleman myötä. Isä toimi aikanaan taidekauppiaana ja välittäjänä useissa taideprojekteissa, ja hänen kuolemansa jätti niistä osan kesken. Niiden mukana katosi myös merkittävä osa kartanon tuloista.

Keskustelun jälkeen seurue siirtyy pihalle purkamaan ajatuksiaan konkreettisemman tekemisen pariin. Lambertilla on idea toisenlaisen, vielä pidemmän salkoaseen hyödyntämisestä. Rudi taikoo hänelle sellaisen lyhytaikaisesti kokeiltavaksi. Lambert harjoittelee hetken aseella, nyökkää tyytyväisenä ja päättää hankkia itselleen oman, pysyvän taisteluvälineen mahdollisimman pian.